Neulo pipa pienelle

Huomasin S-kanavan ilmoittelussa mielenkiintoisen kampanjan nimeltä Neulo pipa pienelle . Kampanja-aika ei ollut kovinkaan pitkä, mutta ehdin silti tekaista kaksi pipaa sitä varten.

Sinisävyisen lanka oli jostain jämäkerästäni, muistaakseni Novitan Puro Batik. Riemunkirjava lanka on Novitan Nalle Taikaa. Molemmat langat tuntuivat olevan hieman turhan jäykkiä kampanjan pipaohjetta varten, varsinkin tuon kuvion toistuminen olisi voinut olla kauniimpaa. Mutta ajatushan näissä on tärkein... =)

Kiikutin valmiit pipat valtuutetulle ABC-liikenneasemalle. Valitettavasti juuri silloin kampanjan palkintolangat olivat loppuneet, mutta jätin yhteystietoni. Muutaman päivän kuluttua langat tupsahtivat postilaatikkoon.

Puolivuotispäivitys

Tämä blogi on hyvin, hyvin hiljainen. Tiedän. Tämän hetkisen elämäntilanteeni vuoksi hiljaisuus ei luultavasti ihan hetkeen kummemmaksi muutu. Mutta blogi on kuitenkin olemassa, ja silloin tällöin jopa saa jotain sisältöäkin - jos ei muuten niin sitten yhdellä kertaa useammasta asiasta. Tällä kertaa kuluneen n. puolen vuoden näperrykset yhdellä kertaa, olkaa hyvät.

Syksyinen syntymäpäiväkortti syksyllä syntymäpäiviään viettäneelle pikkusiskolleni:

Vauvalahja kortteineen loppusyksystä syntyneelle pienelle poikalapselle:

(ohjeet tutut, hyväksi havaitut: tumput sukat , langat lankavarastooni kertyneitä mitä-lienee-lankoja)

Toinen pieni ihmisen alku täytti jo vuoden, ja sai syntymäpäivälahjaksi (rakennuspalikoiden lisäksi) siilitumput. Tein ne samoista langoista ja samalla tavalla kuin aikaisemminkin (tarkemmin vanhassa blogissani: Tunteellisen siilin tumput ), joskin silmien ja nenän kirjontaan käytin vain mustaa lankaa.

 Jouluksi 2013 tein vain yhden lahjan Ihan Itse. Pikkusiskoni oli aiemmin vihjaissut kaipaavansa boleroa, tai oikeastaan hihattimeksihan (eng. shrug) kutsutaan sellaista, jossa on lähinnä vain hihat. Tämän tuotoksen syntytarina alkoi jo kesällä, jolloin purin erään vanhan neulepaidan. Paidan olin neulonut joskus vuosia, vuosia sitten, mutta en koskaan ollut ollut siihen erityisen tyytyväinen. Siitä oli kovasta neulomistyömäärästä huolimatta tullut jotenkin omituisen mallinen, kiristi oudoista kohdista ja oli muutenkin epäkäytännöllinen. Niinpä se oli jäänyt erittäin vähälle käytölle ja kulkenut vain mukana muuttokuormasta toiseen. Oli jo aikakin laittaa sen materiaali kierrätykseen. Langasta en ole ihan varma, veikkaisin Novitan Floricaa.

Ohjeen löysin Ravelryn kautta, Mary-Alice . Ohje ei sinällään ollut mitenkään vaikea, mutta vaati paljon piperrystä, mikä kaltaiselleni hitaalle neulojalle tosiaan vaatii sen, että aikaisin on aloitettava, jos mielii jouluksi valmista... Tein tätä sitten pikku hiljaa pitkin loppukesää, syksyä ja alkutalvea, välillä se oli viikkojakin koskematta, mutta sitten taas jatkoin. Lopulta nuttu valmistui, hyvissä ajoin, jotta sen ehdin toimittaa joulupakettina perille.

En saanut itse kuvattua siitä tämän parempaa kuvaa, mutta tuossa ohjelinkissä nutun malli näkyy paremmin:

Vauvakortteja, vauvalahjoja

Teenpä tähän kuvagalleriaa tämän vuoden aikana tehdyistä vauvakorteista ja -lahjoista. Jostain syystä kaikki ovat poikavauvoja...

Neuleiden ohjeet: tumput  myssy  Nunnu

 Vauvakorttien lisäksi väkersin synttärionnittelukortin ihan aikuisikään ehtineelle pikkusiskolle:

Neulepöllö

Kesälomalla on aikaa miettiä, mitä sitä oikeen on tullut luvattua...


Olin jossain vaiheessa luvannut tehdä huovutetun pöllön, mallinkin sain valmiiksi ( linkki ) , joten tuumasta toimeen. Kolme iltaa tätä tuhersin, materiaalina huovutusvillan lisäksi kaksi grillitikkua, pikku risu kirsikkapuusta sekä pätkävärjättyä puuvillalankaa.

Messutuliaisia

Tampereen Nukkekoti- ja Nukkemessut järjestettiin viime lauantaina. Käväisin siellä piipahtamassa. Pienenpienet messut vetivät runsaasti väkeä, tungokseen saakka. Joitain pieniä ostoksia sain kuitenkin tungoksen seassa tehtyä. Näiden ihanuuksien myyjät vain unohtuivat samantien, joten en voi kovin tarkkoja tunnustuksia näistä osoittaa.

Villakoiria, villakissoja

Viime aikojen yövuoroviihdyke on ollut hyvin samanlaisena toistuva - neulahuovutusta, neulahuovutusta, neulahuovutusta. Tuloksena on syntynyt pieni lauma villaisia kissoja ja koiria. Ei mitään erityistä rotua tai näköä, kunhan ovat pieniä ja pehmoisia. =) Lumikuvissa on mittakaavan vuoksi tulitikun lisäksi vielä 1:1-kissan jälki.

Neulahuovutuksen lisäksi olen neulonut. Tarkoitus oli tehdä tumman violetinsinisestä ("yönsininen") Novita Crystal -langasta kauluri ja pipo. Ohje löytyi Novitan lehdestä Syksy 2010, siis sama ohje josta olen ennenkin sellaiset tehnyt. Tällä kertaa tein tarkoituksella piposta hieman ohjetta suuremman, mutta saattoihan siinä käydä niinkin, että suurennosvaiheessa mopo lähti hieman käsistä. Sen verran mallia muhku on tämä lopputulos. Saapa nähdä, miten asettuu käytössä...

Omakuvan ottaminen kirkkaassa vastavalossa on muuten melkoisen hankalaa. Kuvausassistentti Viivi antoi henkistä tukea.

Kaapittelua

Silloin tällöin ei voi muuta kuin huokaisten tuijottaa askartelukaapin sisältöä ja miettiä, että pitäisiköhän suosiolla siirtyä vaikkapa postimerkkeilyyn tai orkideakasvatukseen - olisi (ehkä) tässäkin kaapissa enemmän tilaa...

(pahoittelen epäselviä kuvia, hämärä huone jne, ja kuvankäsittelyohjelmakin tappeli vastaan kaikin voimin, mutta ehkä idea tulee kuitenkin selväksi...)

Ja näissähän ei suinkaan ole vielä kaikki - lisäksi kirjoituspöydän laatikot ovat täynnä askartelumaaleja, värikyniä, decoupage-serviettejä, helmiä yms. pientä ja kirjoituspöydän päällä on kaksi Bilteman lokerikkoa, joihin olen tunkenut pienimmät nukkekoti-irtaimistot. Neulelankoja on kahdessa jemmauspaikassa ja kankaitakin vielä siellä täällä... Puhumattakaan Talo Aurinkoisen elementeistä, jotka pakkausmuoviin käärittynä on tungettu ties minne kirjahyllyn taa...

Jonkunlainen puhdistussiivous olisi ehkä tarpeen, vaan miten, kun mitään ei saa heittää pois, mistään ei henno luopua, kun monen monituiset nukkekotiprojektit ovat vielä täysin kesken (tai ajatuksen tasolla), eihän sitä voi tietää mitä joskus tarvitsee...